sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

490 Kuulumiset

Aloitin 13-vuotiaana kirjoittamaan blogia oikeasti aika puhtaasti kirjoittamisen halusta - kiitos yläasteen äikänopettajan, joka sai innostumaan uudella tavalla kirjoittamisesta. Minulla ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa, mutta halusin kirjoittaa, ja siihen blogi tuntui sopivalta vaihtoehdolta - saatoin kirjoittaa ihan tavallisesta arjesta ja hevosista, joiden ympärillä elämäni pyöri (ja pyörii edelleen).
Kuvat Ypäjältä 25.2 (c) Sofia Kerstinen
  Alkuun kirjoitukset eivät todellakaan olleet järkeviä, mutta vähitellen löysin oman tyylini ja olin ajoittain tyytyväinenkin teksteihini. Tykkäsin analysoida treenejäni ja kirjoittaa pieniä asioita elämästäni, koska osasin jo silloin ajatella, että niitä olisi kiva lukea tulevaisuudessa, ja niin niitä on nyt ollutkin. Muistan niin hyvin fiilikseni monenkin vuoden takaa, koska tunnistan ne kirjoitustyylistäni. On myös ihana lukea vanhoja postauksiani kisapäivistä ja huomata, miten silloin oli niin tyytyväinen saadessaan yli 60% kouluradalta, kun nyt se oma vaatimustaso tuntuu olevan paljon korkeampi.



 Huomaan kyllä hyvin sen, että aikaisemmin olin paljon vähemmän kriittinen myös blogin suhteen, sillä nykyään vaikka tekee mieli kirjoittaa, ehkä 1/10 kirjoituksista läpäisee edes juuri ja juuri oman seulani julkaisemiseen. Blogini ensi vuosina julkaisin ihan mitä sylki suuhun toi, haha. Tai ainakin melkein, olen aina ollut myös sinänsä ujo etten ole kauheasti kirjoittanut omia mielipiteitäni, ellei minulla ollut kivenkovia perusteluja...Se on ajanpuutteen ohella suuri syy siihen, ettei enää tule kirjoitettua juurikaan: nykyään ymmärtää enemmän, että oikeasti kaikki voivat lukea blogiani, jota kirjoitan vieläpä omalla nimelläni.


 Noh, jos nyt kuitenkin vähän kuulumisiakin: Kaikki kolme hevosta voivat hyvin ja aurinkoisesta keväästä on nautittu paljon myös maastossa. Olen niin onnellinen tästä hevostilanteesta, harmi vaan että ylioppilaskirjoitusten takia en pääse nauttimaan siitä juuri nyt ihan täysillä, vaan Ressua menee hetken enimmäkseen ratsuttaja ja äiti on ominut Kallen :D Dolle on ollut kyllä ihan supermakea ratsastaa, kun se alkaa olla niin "mun" hevonen ja tunnen sen jo aika hyvin. Talven treeni on myös tehnyt sen kunnosta entistä paremman ja ravissa on hetkellisesti ollut ihan uusia vaihteita, joita ei valitettavastai kauden ensimmäisissä kisoissa päästy näyttämään. Ensi viikolla on meidän ensimmäiset kansainväliset kisat, koputus puuhun että päästäisi näyttämään siellä parastamme!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti