tiistai 19. kesäkuuta 2018

491 Kevät

Keväällä en ole kirjoitellut monesta syystä: ensinnäkin kiireen vuoksi, pääsykoekirjojen äärestä en uhrannut aikaa blogille eikä nyt kesätöidenkään alettua ole tullut käytettyä vapaa-aikaa kirjoittamiseen. Toisekseen tässä keväällä on ollut paljon muutakin mietittävää ja muutoksia, joista en ole halunnut puhua ennen kuin ne ovat varmistuneet. Yksi iso muutos nyt ei ole vieläkään varmistunut, siitä siis kirjoitan vasta myöhemmin.



 Viime postauksen jälkeen olen kuitenkin ehtinyt aloittamaan kisakauden kunnolla Dollen kanssa ja Ressunkin kanssa käytiin epäonninen debyytti sekä tässä viime viikonloppuna vähän onnistuneempi kisareissu. Dollella Ypäjän kv-kisat maaliskuussa eivät menneet putkeen, kun meidät hylättiin ravin epätahtisuuden vuoksi. Eläinlääkäri (sekä kisapaikalla verryttelyssä että radalla meidät nähnyt, että Dollen kisojen jälkeen tarkemmin tutkinut) ei nähnyt Dollessa mitään vikaa, joten päädyimme siihen tulokseen, että "epäpuhtauden" täytyi johtua siitä, että pyysin Dollea kokoamaan liikaa, jolloin se tarjosi hienosti kootumpaa ja ilmavampaa ravia, mutta koska sen rakenne/lihaksisto ei riittänyt ylläpitämään sitä ravia esim. voltilla, se otti muutamia puolikkaita askelia toisella puolella. Juurikin volteilla tunsin epätahtisuuden itsekin, mutta esim. lisäyksissä D tuntui selkään täysin symmetriseltä. Papereissa olikin kaikilta muilta tuomareilta, paitsi päätuomarilta, numerot skaalassa 6,5-7,0. No, kisoista lähdettiin sitten "leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä".

 Seuraavia kisoja odoteltiinkin kuukausi. Huhtikuun lopulla lähdettiin siis junioreiden hallimestaruuksiin, joissa ratsastin tosi varovaisesti ja ihan pientä vaatimatonta ravia. Tämän lisäksi Dollen kuumuuden vuoksi tuli yksi vaihtorikko, kun jäin itse vetämään suusta, ja pisteet jäivätkin vain reiluun 64 prosenttiin. Tällä saatiin kolmatta vuotta putkeen "himmeä pronssi" eli neljäs sija. Vähän taas ärsytti! Mutta siitähän taottiin taas lisää motivaatiota treenaamiseen.


 Toukokuun lopulla suunnattiin vuorostaan ratsastamaan Hyvinkäälle Dollen elämän kolmas vaativa A, 7-vuotiaiden hevosten loppukilpailuohjelma. Ohjelmassa oli jo siksaksulut, puolipiruetit ja sarjat, mutta helpotukseksi sarjoissa vaadittiin vain kolme vaihtoa normaalin viiden sijaan. Laukkaohjelma olikin odotukset ylittävän hyvä, ei rikottu mitään ja saatiin toisesta puolipiruetista jopa seiska, toisen tosin jäädessä melko isoksi. Pirueteissa Dolle yrittää helposti kääntyä liikaa, mutta kun sen rakenne ei anna sellaiseen  kokoamiseen periksi, tuloksena on usein pannukakku, joten siisteihin, vaikkakin isoihin, piruetteihin saa olla tyytyväinen. Tulos jäi vajaaksi 61 prosentiksi raviohjelman mokailujen vuoksi.
 Tästä seuraavana viikonloppuna olivat kisat, joita olin koko kevään odottanut: kolmipäiväinen Future Cupin osakilpailu Tampereella, joihin ilmoitettiin mukaan myös Ressu! Perjantaina olinkin herralla kilpailujen ensimmäisenä ratsukkona starttaamassa. Verryttelyssä R tuntui ihan kivalta, vaikka muut hevoset jännittivätkin. Radalla Ressu ei välittänyt valkoisista aidoista tai tuomariteltoista mitään, mutta jäi vähän hitaahkon tuntuiseksi ja itse laukassa yliratsastin vaihdot, minkä vuoksi ne menivätkin vähän metsään. Sekä alku- että lopputervehdykseen tultaessa Ressu pääsi vinoksi ja vaihtoi laukkaa, ja loppulinjalla ajattelin että no korjaanpa nyt vielä takaisin toiseen laukkaan, ettei Ressu jatkossa tekisi tuota enää. Otin aika vahvasti edestä kiinni, jotta pitkäksi plösähtänyt hevonen ehtisi vielä ennen X:ää vaihtaa, mutta R meni siitä vetopaniikkiin ja peruutti niin nopeasti, että menetti tasapainonsa ja kaatui selälleen päälleni. Minulta meni ilmat pihalle ja reidessä tuntui pientä kipua, mutta ei onneksi muuta. Tuollaisessa tilanteessa kuitenkin niin monesti käy todella pahasti eikä siinä saa liikkua, koska jos hevonen tulee sopivasti lonkan päälle, liikkuminen voi johtaa kuolemaankin, eikä sellaista kipua edes välttämättä tunne. Sairaalassa onneksi todettiin, että selvisin säikähdyksellä, ja tietysti päätin että huomenna siis vielä startataan. Dollella meninkin henkkarin ja se hoiti radan hienosti n. 64% tuloksella. Ressulla en startannut, koska vaikka hevonen vaikuttikin täysin normaalilta, eivät kaatumisen seuraukset välttämättä heti näykään.
Kuvat Ressusta (c) Anni Plith










 Kesäkuu on puolestaan alkanut mun ylioppilasjuhlilla, ja ylioppilaskuvat otettiin tietysti Kallen kanssa, kiitos Vuokolle ihanista kuvista. Lukio meni kyllä ohi vauhdilla, ja ehkä enemmän tuli keskityttyä hevosiin kuin opiskeluun... Toisaalta päättötodistuksessa oli pelkästään ysejä ja kymppejä, eikä kirjoituksistakaan niin huonoja kirjaimia tullut, joten kai se koulukin tuli jotenkuten hoidettua.








 Viime viikonloppu vietettiin upeissa puitteissa Lahassa Tulevaisuuden Toivot ja Tähdet -tapahtumassa Dollen ja Ressun kanssa. Dollella menin junioreiden Baltic Dressage League -osakilpailun, eli joukkueohjelman ja kürin. Oli kivaa päästä kisaamaan kahtena päivänä pitkästä aikaa, mutta Dollea vähän pelotti radalla kun liehuvan teltan ikkunan takana liikkui ihmisiä ja 10m päässä kentästä oli kastelulaite päällä kun hänen olisi pitänyt uskaltautua radalle. Joukkueohjelmasta saatiin pienistä pelottavan kulman oikaisuista huolimatta 65,1% ja küristä kuskin tyhmistä mokista huolimatta 67% - en ollut esim. tehnyt uutta musiikkia, vaikka ollaan muutettu Dollen liikkumista aika paljon ja vanhaan musiikkiin olin ratsastanut viimeksi lokakuussa... Molemmissa luokissa oltiin toisia. Ressun kanssa puolestaan ratsastettiin helppo A, ja tavoitteena oli vain saada meille ratsukkona hyvä kokemus kouluradalta Tampereen katastrofin jälkeen. Ressu olikin ihan superkiva ratsastaa ja käyttäytyi niin mallikkaasti! Radalla se vähän ihmetteli telttoja, mutta pysyi koko ajan ratsastettavissa. Ratsastin radan tosi vaisusti ja varovaisesti, joten Ressun liikkeet eivät ihan päässeet oikeuksiinsa, mutta rata oli rikkeetön. Se riitti 64,4 prosenttiin, yksi tuomari olisi antanut yli 66% ja voiton, mutta jäätiin kuitenkin ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Tästä kokemuksesta on hyvä jatkaa kohti seuraavia haasteita!

 Siinäpä meidän kevät - tietysti lisäksi Kalle on edelleen meillä ja voi hyvin, keskitytään lähinnä treenailemaan kotona. Nautin sen kanssa gp-liikkeistä, mutta yhtä lailla maastoillaan ilman satulaa.
Ensi kertaan!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

490 Kuulumiset

Aloitin 13-vuotiaana kirjoittamaan blogia oikeasti aika puhtaasti kirjoittamisen halusta - kiitos yläasteen äikänopettajan, joka sai innostumaan uudella tavalla kirjoittamisesta. Minulla ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa, mutta halusin kirjoittaa, ja siihen blogi tuntui sopivalta vaihtoehdolta - saatoin kirjoittaa ihan tavallisesta arjesta ja hevosista, joiden ympärillä elämäni pyöri (ja pyörii edelleen).
Kuvat Ypäjältä 25.2 (c) Sofia Kerstinen
  Alkuun kirjoitukset eivät todellakaan olleet järkeviä, mutta vähitellen löysin oman tyylini ja olin ajoittain tyytyväinenkin teksteihini. Tykkäsin analysoida treenejäni ja kirjoittaa pieniä asioita elämästäni, koska osasin jo silloin ajatella, että niitä olisi kiva lukea tulevaisuudessa, ja niin niitä on nyt ollutkin. Muistan niin hyvin fiilikseni monenkin vuoden takaa, koska tunnistan ne kirjoitustyylistäni. On myös ihana lukea vanhoja postauksiani kisapäivistä ja huomata, miten silloin oli niin tyytyväinen saadessaan yli 60% kouluradalta, kun nyt se oma vaatimustaso tuntuu olevan paljon korkeampi.



 Huomaan kyllä hyvin sen, että aikaisemmin olin paljon vähemmän kriittinen myös blogin suhteen, sillä nykyään vaikka tekee mieli kirjoittaa, ehkä 1/10 kirjoituksista läpäisee edes juuri ja juuri oman seulani julkaisemiseen. Blogini ensi vuosina julkaisin ihan mitä sylki suuhun toi, haha. Tai ainakin melkein, olen aina ollut myös sinänsä ujo etten ole kauheasti kirjoittanut omia mielipiteitäni, ellei minulla ollut kivenkovia perusteluja...Se on ajanpuutteen ohella suuri syy siihen, ettei enää tule kirjoitettua juurikaan: nykyään ymmärtää enemmän, että oikeasti kaikki voivat lukea blogiani, jota kirjoitan vieläpä omalla nimelläni.


 Noh, jos nyt kuitenkin vähän kuulumisiakin: Kaikki kolme hevosta voivat hyvin ja aurinkoisesta keväästä on nautittu paljon myös maastossa. Olen niin onnellinen tästä hevostilanteesta, harmi vaan että ylioppilaskirjoitusten takia en pääse nauttimaan siitä juuri nyt ihan täysillä, vaan Ressua menee hetken enimmäkseen ratsuttaja ja äiti on ominut Kallen :D Dolle on ollut kyllä ihan supermakea ratsastaa, kun se alkaa olla niin "mun" hevonen ja tunnen sen jo aika hyvin. Talven treeni on myös tehnyt sen kunnosta entistä paremman ja ravissa on hetkellisesti ollut ihan uusia vaihteita, joita ei valitettavastai kauden ensimmäisissä kisoissa päästy näyttämään. Ensi viikolla on meidän ensimmäiset kansainväliset kisat, koputus puuhun että päästäisi näyttämään siellä parastamme!


lauantai 3. maaliskuuta 2018

489 Parasta talvessa

Etelä-Suomessakin ollaan saatu nauttia hangesta, sillä lämpömittarien lukemat ovat pysyneet tiukasti pakkasen puolella :D Siitä on tietysti pitänyt nauttia hankitreenien merkeissä, vaikkei täällä pellolle pääsekään niin Laakson ratsastusstadion ja olympiakenttä ajavat ihan hyvin saman asian.

Kuvat (c) Vuokko P

Tää on niin ihana kuva, onnellinen ilme sekä hevosella että ratsastajalla!








Tällä kuvauskerralla pidettiin Ressun kanssa lähinnä hauskaa, mutta lopuksi R haki kuitenkin ihan hyvin pyöreäksikin.



Dollella oli vähän enemmän energiaa


"Älä jarruttele siellä!"







Kolikot loppui!

Onnellinen hevonen ja onnellinen ratsastaja